Ehdokkaiden esittelyt

Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan kirkkoherran virkaa haki 13 henkilöä. Seurakuntaneuvosto valitsi heidän joukoustaan kuusi hakijaa haastatteluihin. Näihin kuuteen hakijaan pääset tutustumaan alla olevien esittelytekstien, kuvien ja videoiden avulla.
Kaikki videot löydät myös YouTube-soittolistasta.

Kysymykset:

  1. Kuka olet? Esittele itsesi lyhyesti.
  2. Mikä on sinulle tärkein kohta Raamatussa?
  3. Millainen olet johtajana?
  4. Mikä on mielestäsi seurakuntien suurin haaste Hämeenlinnassa ja miten vastaisit siihen?
  5. Jos seurakuntien taloustilanne kiristyy ja säästöjä pitäisi tehdä, mistä asiasta et olisi valmis luopumaan?

 

Mika Juppala
vs.kappalainen, Hämeenlinna-Vanajan seurakunta

Mika Juppala

1. Olen Mika Juppala, 46-vuotias perheenisä ja pappi, kotoisin Hämeenlinnasta. Perheeseeni kuuluvat vaimo ja 3-vuotias poika. Pappina olen ollut noin viisi vuotta, ja aiemman työurani olen tehnyt apteekkialalla farmaseuttina. Nyt työskentelen Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan kappalaisena ja esimiehenä lähetys- ja aikuistyön työalalla. Ennen pappisuraani toimin seurakunnan luottamustehtävissä mm. seurakuntaneuvostossa, kirkkovaltuustossa sekä jumalanpalvelus- ja musiikkityön johtokunnassa. Papin työssä tutuiksi ovat tulleet myös diakonian johtokunta sekä lähetys- ja aikuistyön johtokunta.

2. Raamattu on minulle tärkeä kirja ja iso kokonaisuus, josta on vaikea valita yhtä tärkeintä kohtaa. Pidän paljon Luukkaan evankeliumista, joka kertoo Jeesuksesta tarkasti ja samalla hyvin inhimillisestä näkökulmasta. Siinä tekstissä myös pienet, heikot ja halveksitut ihmiset saavat erityisen arvon. Jos yksittäinen jae pitäisi valita Raamatusta, se voisi olla vaikkapa kristinuskon ytimestä kertova 2. Kor. 5:19 ”Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan.”

3. Johtajana olen keskusteleva, tasapuolinen ja kokonaisuutta koordinoiva. Työntekijöiden hyvinvointi on minulle tärkeää, ja mahdollisuuksien mukaan haluan ottaa huomioon työntekijöiden vahvuudet ja heikkoudet työtehtäviä jaettaessa. Työssä haluan huolehtia myös siitä, että työaikaa voidaan käyttää erityisesti seurakuntalaisten kohtaamiseen ja vähemmän pitkiin työkokouksiin. Ongelmatilanteita haluan käsitellä niin, että ongelmista puhutaan suoraan mutta silti rakentavasti. Hankalissa tilanteissa olen valmis toimimaan myös rohkeasti ja jämäkästi.

4. Seurakuntien kenties suurimpana haasteena Hämeenlinnassa ja muuallakin on tavoittaa nuorta aikuisväestöä. Rippikoulu- ja isosvaiheen jälkeen monen nuoren elämässä koittavat ruuhkavuodet, joihin seurakunta ei useinkaan mahdu mukaan. Haluaisin olla kehittämässä ja mahdollistamassa sellaista seurakuntaelämää, jossa myös nuoret aikuiset ja perheet voivat löytää oman paikkansa. Yksi päänavaus siihen suuntaan on tänä vuonna aloittamamme Vitosmessu, nuorekas ja vapaamuotoinen jumalanpalvelus, jonka ympärille rakennetaan seurakuntalaisten omaa yhteisöä.

5. Jos tai kun säästöjä on tarpeen tehdä, en olisi valmis luopumaan ihmisistä enkä sanomasta. Tarkoitan sitä, että työntekijöiden irtisanominen olisi viimeinen säästökeino ja että kristinuskon sanomasta ei luovuta rahan takia. Taloudellisesti vaikeita aikoja on tärkeä ennakoida hyvällä suunnittelulla. Välttämättömiä säästöjä voisi sitten tehdä vaikkapa vähentämällä toiminnasta yksittäisiä kalliita tilaisuuksia ja tapahtumia, koordinoimalla työtehtäviä niin, että sijaisia ei tarvitsisi palkata ja että mahdollisia isompia hankintoja ei tehtäisi ilman erittäin vahvoja perusteluja.

*

 

Hanna-Leena Kevätsalo-Vuorio
kappalainen, Hämeenlinna-Vanajan seurakunta

Hanna-Leena Kevätsalo-Vuorio

1. Olen äiti, vaimo, tytär, uskonnon opettaja, lukutoukka ja kuntosalilla käyvä pappi. Virkani on Hämeenlinna-Vanajassa hallintokappalaisena. Pappina aloitin Akaassa 2007. Hämeenlinnaan siirryin oppilaitostyöhön 2009. Seurakunnallinen hallinto ja päätöksenteko tulivat tutuiksi jo nuorena kirkkovaltuutettuna Ulvilassa, toimiessani Nuorten Keskuksen hallituksessa ja työvaliokunnassa sekä kirkkolain opinnoissa ja johtamiskoulutuksissa. Pidän työhaasteista ja itseni kehittämisestä. Minulle tärkeitä arvoja ovat usko kolmiyhteiseen Jumalaan, ihmisten kunnioittaminen ja luottamus.

2.  Raamattu on minulle pyhä kirja, joka puhuttelee eri kohdista elämäntilanteen mukaisesti. Psalmit lohduttavat minua, kun kaipaan toivoa. Jesaja antaa valoa tulevaan. Paavalin sanat rohkaisevat rakentamaan seurakuntaa yhteistä hyvää kohti. Jeesuksen opetukset ja ihmeet vakuuttavat minut uudelleen, että työ jota teen on merkityksellistä. Kaste- ja lähetyskäsky ovat työni juuret. Tärkein kohtani Raamatussa on uskoni perusta: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoa poikansa, jottei yksikään joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän”.

3. Johtamisfilosofiani pohjalla on sanat ”rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi”. Johtamiseni kulmakiviä ovat jokaisen ihmisen arvostus ja kunnioitus. Johtajana olen yhteistä päämäärää kohti rakentava, motivoiva, tarvittaessa lempeästi jämäkkä ja vaikeitakin päätöksiä tekevä. Panostan johtajana tavoitteiden asettamiseen, palautteen antamiseen ja tulosten arviointiin. Avoin ja luotettava johtamiskulttuuri on minulle tärkeä toimintatapa. Johtajana mahdollistan työntekijöiden onnistumisen ja kehittymisen työssään sekä haluan luoda hyvinvoivan hengellisen työyhteisön.

4. Seurakunnan suurimpana haasteena koen maallistumisen kehittymisen ja tätä kautta taloudellisen tilanteen heikkenemisen. Kirkosta eroamiseen tulee vastata kohtaamalla Hämeenlinnalaiset arjen keskellä. Nyt on aika tehdä vaikuttavaa työtä sen eteen, että sanoma armollisesta Jumalasta on ihmisille merkityksellinen. Teologia pitää sanoittaa ymmärrettävästi. Tähän työhön panostaisin vahvan tiedotuksen ja ihmisiä aidosti kohtaavan työn kautta. Tähän tulee keskittyä työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa yhteisen vision luomisella ja seurakuntalaisia osallistavalla työotteella.

5. Haluan etsiä yhdessä niin työntekijöiden kuin luottamushenkilöiden kanssa uudenlaisia ratkaisuja, jotta tiukkenevassa taloudellisessa tilanteessa selvitään ja pystytään pitämään yllä vahva seurakunnan julistava työ, diakonia, perheneuvonta ja kasvatus. En ole valmis luopumaan ihmisten kohtaamisesta, auttamisesta enkä Jumalan rakkauden kertomisesta. Taloustilanteen kiristyminen on asia, joka tulee tiedostaa ja ennakoida. Vahvalla taloudellisella suunnittelulla, töiden uudelleen järjestelyillä ja hallinnollisilla ratkaisuilla pystymme vaikuttamaan, niin että perustyö säilyy.


*

 

Ali Kulhia
kirkkoherra, Akaan seurakunta

Kulhia Ali

1. Olen 57-vuotias Akaan kirkkoherra. Olin kuntaliitokseen asti Viialan kirkkoherra. Sitten tein virkavapaalla Tampereen Kaupunkilähetyksen 100-vuotishistorian, ylemmän pastoraalin ja TL-tutkinnon. Väittelin tohtoriksi 2012. Kirkkoherrana olen hyötynyt kirkollisen johtamisen kursseista. Työsuojelupäällikkönä olen käynyt työsuojelun perus- ja jatkokurssit. Valmiuspäällikkönä kävin maanpuolustuskurssin, jossa siviilimaanpuolustuksen osaaminen vahvistui. Luovuin kunnallisista tehtävistä, kun tulin kirkkoherraksi. Toimin lasten judossa apuohjaajana.

2. Jo nuorena tuli pienoisevankeliumi Joh. 3:16 tärkeäksi. Tämän kohdan haluan antaa myös jokaiselle rippikoululaiselleni mieleen. Siinä on meille jokaiselle lohdullinen ja kannatteleva sana. Emme ole omassa varassamme, vaan Jumalan valtavan rakkauden varassa.

3. Kun en vielä ollut kirkkoherra, minulla oli hienoja teorioita.  Vuosien kokemus on opettanut, että joka päivä on syytä oppia itsestään ja seurakunnastaan lisää. Omien ja toisten tunteiden tunnistaminen ja ymmärtäminen auttavat myös tässä. Vien asioita innostuneesti eteenpäin. Usein on kuitenkin viisasta antaa toisten saada sama oivaltamisen ilo kulloisista asioista, etteivät ne ole vain minun juttujani. Työhyvinvointi on yksi tärkeimmistä elementeistä henkilökunnan johtamisessa. Rukoilen joka ilta Jumalalta voimia, viisautta ja Pyhän Hengen johdatusta seuraavaan päivään.

4. Tähän vastaan ehkä eri tavoin, kun olen ollut siellä muutaman kuukauden. Nykyisillä yleistiedoillani katson, että hämeenlinnalaisten myönteistä kokemusta seurakunnan jäsenyydestä tulee vahvistaa. Yhteenkuuluvuus, kukin omina persooninaan, on seurakunnan perusolemusta. Tätä ei saada aikaan vain ihmisponnistuksin, vaan tähän tehtävään tarvitaan Jumalan siunaus.

5. Kirkkolaki ja – järjestys määräävät seurakunnan pakolliset minimitehtävät, ne tulee pystyä tekemään aina. Vain seurakunta kertoo Jumalan rakkaudesta, siunaa ihmisiä, ja rukoilee heidän kanssaan ja heidän puolesta. Montaa muuta asiaa muut yhteisöt tekevät, joskus jopa paremmin kuin me. Toistaiseksi meillä on vielä tarjota myös lämpimiä tiloja, palveluita ja hyvää ohjelmaa.

*

Teijo Peltola
apulaislähetysjohtaja, Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys

Teijo Peltola

1. Olen Teijo Peltola. Toimin Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen ulkomaantyön johtajana ja hallintojohtajana. Kansanlähetys on yksi kirkkomme lähetysjärjestöistä, jonka palveluksessa on 63 lähetystyöntekijää 15 maassa. Koulutukseltani olen teologian maisteri. Työkielinäni käytän suomea, englantia ja ranskaa. Olen naimisissa kasv. maist. Minna Peltolan kanssa. Meillä on kaksi teini-ikäistä tytärtä. Harrastan monipuolisesti liikuntaa. Toimin Wycliffe Raamatunkääntäjien hallituksen puheenjohtajana.

2. Tärkeitä Raamatun kohtia on monia. Jossain elämäni vaiheessa Jeesuksen sana Pietarille puhutteli minua hyvin henkilökohtaisesti ja ohjasi myös kutsumustani: ”Minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palaat, niin vahvista veljiäsi.” (Luuk.22:32, -38 käännös). Monet Psalmit ovat puhutelleet eri elämäntilanteissa, esimerkiksi vahvasti Jumalan varjeluksesta puhuva Psalmi 91.

3. Olen johtajana kokenut, osallistava ja läsnä oleva muutosjohtaja. Minulla on hyvä paineensietokyky. Minulla on vuosien johtamiskokemus sekä Suomesta että ulkomailta, kaupungista ja maaseudulta, seurakunnista ja järjestöistä. Työskentelin 8 vuotta Tammelan srk:n kirkkoherrana. Kokemukseni sekä monikulttuurisista työyhteisöistä kehitysyhteistyössä että monen vuoden kokemus Senegalin luterilaisen kirkon työssä näkyvät johtamistyössäni, mm. osallistavana työotteena. Kouluttaudun johtajana jatkuvasti ja osaamisen johtaminen on keskeinen teema johtamistyössäni.

4. Haluan varata mahdollisuuden muodostaa näkemykseni rauhassa nimenomaan Hämeenlinnan seurakuntien tilanteesta, mikäli tulen valituksi. Kokonaiskirkon näkökulmasta kirkon tulevaisuuden avainhaaste on kehittää seurakuntaelämää niin, että tulevaisuuden seurakunta on osallisuuden yhteisö, joka on avoin, ulospäinsuuntautunut, rukoileva, vieraanvarainen, rakenteeltaan joustava ja ilmapiiriltään lämmin. Muutos on hidas, mutta välttämätön ja uskon sen tapahtuvan laaja-alaisesti osaamista johtamalla ja seurakuntalaisten osaamista hyödyntäen.

5. Seurakuntien taloustilanne kiristyy ja säästöjä pitää tehdä. Pelkkä sopeuttaminen ja suurien taloushallinnollisten yksikköjen luominen ei kuitenkaan riitä. Ilman muutosta sopeuttaminen ei ole ratkaisu juurisyihin. Siksi nyt, kun seurakunnilla vielä on varaa, on panostettava laaja-alaisesti sellaiseen työntekijöiden ja vapaaehtoisten osaamiseen, joka mahdollistaa seurakuntalaisten vapaaehtoisuuteen perustuvan yhteisöllisyyden. Seurakunta ei voi luopua viettämästä jumalanpalvelusta, huolehtimasta kristillisestä kasvatuksesta, diakoniasta ja tekemästä lähetystyötä.


*

 

Kimmo Reinikainen
kirkkoherra, Ylöjärven seurakunta

Kimmo Reinikainen

1. Olen puoliso ja 2 nuoren aikuisen isä. Kotoisin Kotkasta, jossa meri ja jalkapallo on istutettu nuoren miehen mieleen. Opiskellut ja perheytynyt Helsingin seudulla. Päätynyt Pirkanmaalle Nurmeksen ja Münchenin kautta.

Olen saanut kantaa vastuuta diakoniasta, lähetyksestä ja kasvatuksen kokonaisuudesta. Työ on johtanut esimiehiyden ja johtamisen opiskeluun. Kirkkoherrana olen ollut sekä Nokialla sijaisena että vakituisesti nyt Ylöjärvellä lähes 7 vuoden ajan.

Haluan kantaa vastuuta myös kirkon kokonaisuudesta. Olen ollut kirkkohallituksen työryhmässä. Olen toiminut Seurakuntien lapsityönkeskuksen johtokunnan puheenjohtajana ja Kirkkopalvelujen valtuuston ja vaalitoimikunnan jäsenenä. Olen KUAn kirkkoherraryhmän jäsen ja rovastikuntani lääninrovasti.

2. Rippikouluikäiseen iski Ilm. 3:20, ”Katso, Minä seison ovella ja kolkutan.” Teologian opiskelujen syövereissä läheiseksi tuli Johannes 15:16 ” Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät”. Gradun tekijän löytö Lutherin äärellä oli Gal 3:27 ” Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.” Kirkko koostuu kastetuista.

Näitä on kasautunut monia. Mutta aika muuttaa Raamatun lukijaa. Enemmän kuin kohtia, luen kokonaisuutta. Minä pohdin Jumalaa Raamatussa, ja Raamattu tulkitsee minua ja elämää. Johonkin päätyäkseni valitsen Joh 14:27 ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani”

3. Tähän parhaan vastauksen antaisivat työtoverini.

Olen kokonaisuuksien hahmottaja ja strateginen luotsaaja. Katson mieluummin kymmenen kuin kahden vuoden päähän. Visio on olennainen osana johtamista. Arvostan kokonaisuuden hahmottamista luottamushenkilöiden kanssa.

Johtaja on työyhteisön valmentaja ja toiminnan ohjaaja. Minua on helppo lähestyä, olen avoin, kuulen ja keskustelen. En halua päättää kaikista asioista, joistakin kyllä. Työyhteisön henki on tärkeä.

Olen hallinnon ammattilainen. Hallinnon tarkoitus on turvata työn resurssit. Sujuvasti hoidettu hallinto vapauttaa aikaa seurakuntatyölle.

Kirkkoherra näkyy paikkakunnalla. Haluan puhua arvoista ja rohkaista puheeseen Jumalasta.

4. Instituutioihin ei luoteta. Instituutio ei saisi määritellä Jumalaa, uskoa ja moraalia. Paikallisen seurakunnan on olemisellaan ja työllään ansaittava paikkansa ihmisten keskellä. On oltava enemmän kuin instituutio. Oltava kiinnostava ja merkityksellinen. Pitää opetella uusi keskustelun tapa.

Hengellisyyden kaipuu ei ole kadonnut. Myös tänä päivänä ihminen on kokonainen silloin kun välit Jumalaan ovat kunnossa. Seurakunta saa ja sen pitää puhua Jumalasta selkeästi ja rohkeasti tullakseen kuulluksi ja ymmärretyksi. Tähän työhön tarvitaan enemmän kuin palkattu seurakunnan työntekijäkunta.

5. Säästäminen ja karsiminen ei saa aina olla nollasummapeliä. Vastakkainasettelu, jokin valitaan ja toinen jätetään, ei aina ole tarpeen. On olemassa keinoja, joiden kautta löytyy myös win-win –tilanteita.

Joskus toki on valittava. Ja tähänkin kysymykseen oletetaan vastaukseksi jotakin muutakin kuin ympäripyöreää kaiken sisäänsä sulkevaa. Kaikesta hyvästä seurakunnassa valitsen kasvatuksen. Laskevien päiväkerholukujen paineessa meidän pitää löytää uusi 70 vuoden menestystuote, sillä lapsissa on tulevaisuus. Ja rippikoulun pitäminen osana nuorisokulttuuria on arvo sinänsä. Saavutettu menestys haastaa edelleen jatkuvaan kehittämiseen.

*

 

Heikki Toivio
kappalainen, Hämeenlinna-Vanajan seurakunta

Heikki Toivio

1. Olen Heikki Toivio, Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan kehityskappalainen.  Vastaan seurakunnan rekrytoinnista ja muun muassa jumalanpalveluselämästä.  Pappien työnjaossa on sovittu, että minun kauttani hallinnoidaan toiminta Rengon alueella. Kuulun seurakunnan johtoryhmään.  Koulutukseltani olen kirkon työyhteisökonsultti ja teologian tohtori. Olen toiminut kuusi vuotta Tampereen tuomiokapitulin pappisasessorina ja neljä vuotta kirkolliskokousedustajana. Ennen Hämeenlinnaa työskentelin 27 vuotta pappina Forssassa. Nyt olen kuudetta vuotta töissä Hämeenlinnassa. Aloitin pappisurani vielä vihkimättömänä pappina Limingan seurakunnassa kesäkuussa 1983. Pappisvihkimykseni oli keväällä 1984 Lapualla.

2. Tärkein Raamatun kohta minulle on profeetta Jesajan 40:28-31. Sen nimesi minulle isäni, kun vietettiin rippijuhliani. Siinä puhutaan väsymisestä, kaatumisesta ja voimattomuudesta.  Mutta se päättyy: ”Mutta jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat, eivätkä näänny, he vaeltavat, eivätkä väsy.”

3. Johtajana olen kuunteleva ja yhdessä toimiva. Haluan nostaa työntekijöiden ammatillista osaamisen tasoa kannustamalla koulutukseen.  Olen valmis muutoksiin seurakunnassa, jos jokin toiminta ei palvele seurakunnan perustehtävää; sitä, joka on Jeesukselta Kristukselta saatu. Innovatiivisuuden nimissä haluan rohkaista myös kokeiluihin, jotka eivät aina onnistu. Virheistä pitää ottaa opiksi ja kerätä jatkuvasti palautetta. Arvostan perinteitä ja haluan ylläpitää niitä tähän aikaan päivitettyinä.

4. Hämeenlinnassa – ja varsinkin Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa – seurakunnan suurin haaste on mielestäni  yhteen hiileen puhaltamisen vaikeus.  Jäsenten määrän vähetessä ihmiset ovat entistä sitoutuneempia seurakuntaan.  Mutta me seurakunnan työntekijät emme aina osaa jakaa vastuuta monille kohtaamillemme eri alojen taitajille.  On paljon kykyjä ja taitoja niin työntekijöillä kuin muilla seurakuntalaisilla, jotka yhdessä voisivat mullistaa seurakuntatoiminnan. Meidän tulee luottaa enemmän toisiimme, tutustua ja toimia yhdessä ennakkoluulottomasti.

5. Jumalanpalveluksesta en ole missään tapauksessa valmis luopumaan, oli taloustilanne mikä tahansa. Tulevaisuudessa jumalanpalveluksemme tulee olemaan nykyistä yhteisöllisempää.  Teen kaikkeni, että seurakunnan jumalanpalveluselämä tulee kehittymään nykyisestä rikkaammaksi, monipuolisemmaksi ja eri-ikäisiä paremmin palvelevaksi. Samalla uskon sen muuttuvan rosoisemmaksi ja koskettavammaksi.  Seurakunta rakentuu aina Jumalan sanan, kasteen ja ehtoollisen ympärille.

*

Tilaa uutiskirje

Kotikirkko-lehden uutiskirjeen tilaajana saat ajankohtaista tietoa Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan toiminnasta. Uutiskirje toimitetaan ilmoittamaasi sähköpostiosoitteeseen 4-8 kertaa vuodessa. Voit perua tilauksen koska tahansa kirjeen lopussa olevasta linkistä.